Sedu

Työssäoppiminen Intiassa tarjosi hyvää ja huonoa

Kulttuurierot tekivät työssäoppimisesta ainutlaatuisen kokemuksen. Vieraille ei siloteltu totuutta, ja matka tarjosi enemmän kuin mitä tavallinen turistimatka.

logo_kansainvalisyys.png 

Ilmajokelainen Janne Inkilä, 39, vaihtoi IT-alan työt lähihoitajan ammattiin vuoden 2013 tammikuussa.
- Tein IT-alan projektitöitä pitkään, kunnes alan murros iski, ja kilpailu työpaikoista kiristyi. Silloin aloin jo vähän miettiä lähihoitajaksi opiskelemista.

Haastatteluhetkellä Seinäjoen keskussairaalan kuntoutusosastolla työssäoppimassa olleen Janne Inkilän on tarkoitus valmistua lähihoitajaksi tulevana jouluna. Sen jälkeen on vuorossa töiden tekeminen, ja kokemuksen karttumisen jälkeen voi ajatella jatko-opintoja. Kuva: Jonna Vuoto

Nyt hän opiskeleekin Koskenalantiellä lähihoitajaksi.
- Kansainvälisyysinfossa kerrottiin työssäoppimisjaksosta ulkomailla ja kysyttiin, keitä se voisi kiinnostaa. Päätin heti tarttua tilaisuuteen ja annoin itseni ilmi, kuten on tavallista, kun johonkin juttuun haetaan osallistujia, Inkilä nauraa.

Perhe kannusti lähtemään Intiaan

Työssäoppiminen Intiassa loka-marraskuussa vaati Suomen päässä aivan ensiksi ennen kaikkea oma-aloitteisuutta.
- Piti hoitaa paperityöt, joita oli runsaasti, passi, viisumi ja rokotukset. Tämän lisäksi piti osoittaa oma kiinnostus ja motivaatio kirjallisilla tehtävillä.

Vaimo ja kaksi lasta olivat koko ajan ulkomaille lähdön tukena.
- Neljä viikkoa on kuitenkin lyhyt aika.

Inkilä tuli valituksi Intia-verkoston kautta toteutuvalle työssäoppimisjaksolle Intian Punjabin Amritsarissa toimivalle All India Pingalwara Charitable Society -järjestön Manawala -nimiseen paikkaan.
- Siellä autetaan yhteiskunnan kaikkein heikoimmassa asemassa olevia ihmisiä monin eri keinoin.

Alue on köyhää, ja kaupungissa on jatkuva savusumu saasteiden takia.
- Liikenteen seassa liikkuu kaikkea mahdollista. Jos pelti kolisee, se kuuluu asiaan.

IMG_3826.JPG
Kuva: Janne Inkilä

Matkalla oli  yhteensä kuusi muuta sosiaali- ja terveysalan opiskelijaa, Inkilä oli ainut Seinäjoelta.
- Lennot, hotellit, rokotukset ja junaliput maksettiin. Käytännössä itseltä piti löytyä vain käyttörahaa.

Vieraat eivät pääse käytännön töihin

Intiassa työssäoppiminen ei ollut samanlaista kuin mitä se Suomessa olisi.
- Pääsimme tekemään käytännön töitä hyvin vähän. Pääasiassa me katselimme, seurasimme ja yritimme kuluttaa aikaa. Heille olimme käymässä olevia vieraita. Se on osa sitä kulttuuria, ja se oli hyväksyttävä.
IMG_4370.JPG
Kuva: Janne Inkilä


”Tein ensimmäistä kertaa jotakin konkreettista työn tapaista, eli jaoin maitoa ämpäristä metallimukeihin vuotavalla kauhalla. Kymmenen litraa maitoa teki kauppansa, joka lienee Malawalan omaa tuotantoa ja oli ainoastaan kuumennettu lypsämisen jälkeen. Mene ja tiedä. Itse en uskaltanut maistaa. Jokainen kyseisen siiven asukki otti 1 - 3 mukillista. Maidon joukosta havaittu kärpänen, mutta tämä ei näyttänyt paikallisia haittaavan.”  ( Ote Inkilän matkapäiväkirjasta)


IMG_3950.JPG
 Kuva: Janne Inkilä

Inkilän mukaan intialainen sairaanhoito eroaa tuntuvasti suomalaisesta tavasta hoitaa sairasta.
- Periaatteessa ihmiset jaettiin siellä kahteen kategoriaan: ”normal” ja ”not normal”. Siellä käytetään myös paljon uskomuslääketiedettä. Emme voineet mennä opiskelijoina heitä neuvomaan.


”Kävimme kuuromykkien koululla ja naisten osastolla. Suuri osa potilaista oli haettu elokuvan kuvauksiin esittämään potilaita, mikä ainakin Suomen oloissa olisi kyseenalaista.”

Vaikeudet eivät näy kasvoilla

Hänen mukaansa työssäoppimispaikka oli todella byrokraattinen paikka.  Kun esimerkiksi lasten kanssa oltaisiin menty pelaamaan jalkapalloa, se ei onnistunut, koska pallon käyttöön tarvitaan lupa ja sen myöntävä henkilö ei ollut paikalla.

Työssäoppiminen opettikin perspektiiviä.
- Vaikka meillä on täällä omat ongelmamme, olemme kuitenkin paremmassa asemassa.

Matkan aikana näki ja koki sellaista mitä ei osu tavallisen turistin kohdalle. Inkilä pääsi jopa lehteen.

”Iltapäivällä käytiin jälleen basaarissa ja joku toimittaja otti minusta ja toisesta opiskelijasta kuvia. Sanoivat kuvan tulevan huomiseen lehteen. (Hindustantimes) ”


”Syrjäisellä kujalla oli hylätty ruisku ja neula maassa. Oletettavasti heroiinia liikkeellä.”



IMG_3325.JPG
Kuva: Janne Inkilä

Kaikesta huolimatta Inkilä kehuu matkaa ainutlaatuiseksi mahdollisuudeksi.
- Vaikka asiat olivat meidän näkökulmastamme huonosti, intialaiset olivat aina hyvällä tuulella.  Iloinen ilme on heidän perusilmeensä, toisin kuin suomalaisilla.

Se käy ilmi Inkilän ottamista kuvista, ja kamera oli suuri hitti.


IMG_2175.JPG
Kuva: Janne Inkilä

”Noin 20-30 nuoren naisen ryhmä tuli sattumalta paikalle ja nämä halusivat kuvaan meidän kanssa. Koko ideasta kehittyi mediaspektaakkeli, jollaista en ole aikaisemmin nähnyt. Kuvia otettiin varmasti satoja ja jälleen lukuisissa eri kokoonpanoissa. Kaikki eivät edes mahtuneet samaan kuvaan, joten kuvia otettiin useammassa erässä.”



Janne Inkilän matkapäiväkirjaa voi lukea osoitteessa http://goo.gl/BAIQEU

Jonna Vuoto, teksti

Intia2.jpg
Intia4.jpg
Intia6.jpg
Intia3.jpg
Intia.jpg
Intia5.jpg

Tee tulevaisuuttasi. Tule osaajaksi.

Hae nyt Kysy neuvoa
OpiskelijatarinoitaOpiskelijatarinoita