Hae koulutusta
Valitse ajankohta
Alkaen:
Päättyen:
Valitse

Samuel kv-vaihdossa rakennustyömailla Espanjassa ja Maltalla

-Rakennusalaa opiskellessa voi nähdä maailmaa

Samuel päätyi rakennusalalle vähän vahingossa.  -Opiskelin aikaisemmin teologiaa, mikä johti Alavuden helluntaiseurakunnalle työkokeiluun. Eräs seurakuntalainen vinkkasi lautapoikaa tarvitsevasta rakennusalan yrittäjästä. Ikinä aikaisemmin en ollut rakennusalan hommia tehnyt, mutta ala kyllä kiinnosti. Siitä se sitten lähti. Kaksi kuukautta alan töissä innosti Seduun suorittamaan rakennusalan perustutkintoa, talonrakentaja ja sillä tiellä ollaan. Ja kyllähän sitä joka miehen pitää oma talo rakentaa, naurahtaa lapualainen Samuel Kuusela. Lukiossa jo suunnittelin unelmataloa ja tosissani värkkäsin eri malleja. Silloin se oli vielä unelma, jota ei koskaan uskonut sanoiksi ulos päästävänsä.

Espanjassa pärjää oikealla asenteella

-Olin kansainvälisellä työssäoppimisjaksolla Etelä-Espanjassa Cordobassa. Hakemus lähti keväällä ja yllättäen syksyllä tuli lentoliput postissa. Lähdin mielenkiinnolla matkaan. Vaihto kesti kuusi viikkoa ja olihan se kulttuurikylpy. Siinä ehti oppia dynamiikkaa ja paikallista tapaa toimia. Oma mentorini oli kiireinen, näin häntä kerran viikossa ja tuleva työporukkani ei tiennyt mitään saapumisestani. He ottivat minut kuitenkin hyvin vastaa, vaikka aluksi ihmettelivät, miksi tulin, kun en osaa puhua espanjaa. Mutta kun itse olin aktiivinen, he ottivat omakseen ja löytyi myös yhteinen huumori. Espanjassa ei niinkään pärjää englanninkielellä, vaan oikealla asenteella.  Firman pääomistaja, joka osasi englantia, kävi joka päivä juttelemassa.

-Töitä teimme neljän hengen ydinporukassa ja toisinaan työmaalla saattoi olla kymmenenkin miestä. Me olimme ns. aloittava ja lopettava porukka. Rakennusmiehiä siirrettiin nopeasti kohteesta toiseen, sinne missä töitä oli. Välistä tuntui, että miehiä oli paljon enemmän, kuin työtä oli tarjolla. Tyypillistä oli, että yksi ihminen teki yhden homman ja toinen hoiti toisen työn. Monelle paikalliselle työntekijälle oli iso ongelma palkkapäivien siirtyminen, kun palkat eivät muutenkaan ole siellä isoja. Eräällä viikolla palkan piti tulla tiistaina, mutta se maksettiinkin vasta perjantaina.

-Työmailla oli käytössä kaikilla siniset kypärät, jotka eivät olleet ihan uusinta mallia, eikä kiinnityksetkään ihan kohdillaan. Kypärää saatettiin käyttää vain ulkona, ei sisällä rakennuskohteessa. Tyypillistä oli myös, että ns. kakkosmiehet osasivat rakennustyöt, mutta pomot ei. Espanjassa työ opitaan pitkälti ns. kisällimeininkinä.

Espanjassa tehdään lattialämmityksiä, joita Suomessa ei ole

-Tilattu tavara työmaalle tuli nopeammin kuin Suomessa, vaikka alue jossa työskentelimme, oli vanhaa kapeakatuista kaupunkia. Espanjassa kuten varmaan koko Etelä-Euroopassa osataan tehdä laatoitustyöt ja kylpyhuoneremontit hyvin. Sen sijaan puurakentaminen on heille utopista. Siitä he eivät tiedä mitään. 

-Työskentelin kahdessa eri remonttikohteessa. Kävin myös tutustumassa uudiskohteessa, jossa tehtiin sellaisia lattialämmitysjuttuja, joita Suomessa ei ole. Tapasin siellä englantia puhuvan brasilialaisen insinöörin, joka jutteli kanssani pitkään siitä, miten meillä Suomessa rakennetaan puusta, tiilestä ja betonista.

-Espanjassa tehdään väliseinät kevyestä ontosta tiilestä. Sähköjä laitettaessa rakennettuja väliseiniä purettiin tarvittavilta kohdin vasaralla ja taltalla. Sitten vain kipsilaastia päälle. Sähkötyökaluja ei paljon käytetty. Erikoismiehet tekivät pintatyöt.

-Työhöni Espanjassa oltiin tyytyväisiä ja läksiäislahjaksi sain paikallista ilmakuivattua Iberico-kinkkua. Espanjassa ruoka oli hyvää. Ensi keväänä saatan hakeutua vaihtojaksolle Nepaliin.

Samuel - vaihtojen mies

-Keväällä olin vaihdossa Maltalla. Siellä tein pääasiassa silikonisaumausta, fiksausta, rappausta ja paklausta. Maltalla pärjäsi hyvin englannilla ja siellä työskenteli maahanmuuttajia Afrikasta ja Lähi-Idästä. Palkkaus osaamistason mukaan alkaen 4 e/h. Työnjohtajat olivat paikallisia. Tyypillistä siellä oli, että laattojen alle laitettiin hiekkaa.

-Molemmat vaihtojaksot ovat opettaneet paljon, ehkä ammatillisessa mielessä jäi vähän yksipuoliseksi. Kylppärihommaa ja laatoitusta opin hyvin ja siihen sain toistoja.

Tunnepakista uusia tunteita

-Vaihdon aikana löysin omasta tunnepakista uuden tunteen, nimittäin yksinäisyyden. Aluksi koin, etten tule ymmärretyksi työmaalla, kun en osaa espanjaa ja jää paitsi keskusteluista. Asia kyllä korjaantui aikaa myöden ja googlekääntäjä oli hyvänä apuna. Rohkeutta ja asennetta kun on, niin pärjää. Pitää olla halu tutustua paikallisiin ihmisiin ja halu olla tekemissä.

-Paikallinen KV-toimisto järjesti kulttuurikierroksia. Tutustuimme useampaan kohteeseen mm. paikalliseen moskeijaan, johon jälkeen päin oli rakennettu sisälle katolilainen kirkko. Vanhempani ja tyttäreni kävivät minua myös tapaamassa. Yhden viikonlopun vietin Fuengirolassa tavaten entisiä naapureita.

Myös opettaja yritti avustaa Samuelia alkuajan yksinäisyyden torjunnassa. –Lähetin hänelle paketin, joka sisälsi mm. salmiakkia, Seiska-lehden ja ihan vain varooksi Sedu-jääskrapan, naurahtaa rakennusalan opettaja Janne Mäkelä. Valitettavasti paketti ei koskaan löytänyt perille, vaan palautui Seduun takaisin.

Suomalaista rakennusosaamista maailmalle

-Olen tykännyt opiskella Sedussa. Opettajat ovat hyviä ja meillä on hyvä ryhmähenki. Opettajilla pitäisi olla vain enemmän resursseja opetustyöhön, kun paperityöt vievät liikaa aikaa.

-Voisin ajatella tulevaisuudessa vieväni suomalaista osaamista maailmalle ja yhdistää sitä paikalliseen osaamiseen. Esimerkiksi Espanjassa asuu paljon suomalaisia ja heillä riittää ostovoimaa. Se, että palkkaisiko suomesta työntekijät vai kouluttaisiko paikallisia, pitäisi miettiä. Yrittäjyys ei ole minulle vierasta, koska olen toiminut taksiyrittäjänä.

Rakennusmies KV-vaihdossa Espanjassa.jpgSamuel kuvassa toinen vasemmalta. Hnos Plaza Companjeros.