Hae koulutusta
Valitse ajankohta
Alkaen:
Päättyen:
Valitse

Jenni laajentaa osaamistaan puutavaran ajoon

Saavun Rengonharjulle ja päivä alkaa Tankkaamossa kahvikupin ääressä, opettaja Kari Huhtala ja puutavara-autonkuljettajaksi opiskeleva Jenni Korpi käyvät läpi viikon ajoja. Uudet nippukaaviopohjat kainaloon, loput kahvista mukaan ja töihin!

Katselen kun Jenni tekee autolle lähtötarkastuksen, tarkistaen mm. nesteet ja renkaat. Jo ennen aamukahvia Jenni oli huolehtinut Volvosta webaston päälle, joten lämpöiseen hyttiin on mukava kiivetä. Lähdemme hakemaan puukuormaa Ähtäristä, Teboilin kautta.

-Metsään mennessä on hyvä pistää tankki täyteen, huikkaa Jenni. Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu.

Todellakin, metsässä sitä on kaukana kaikista palveluista ja valtaväylistä.

Jenni Korven ura yhdistelmäajoneuvonkuljettajaksi alkoi vuonna 2011.

Säiliöauton ratissa yhdeksän vuotta

-Suoritin CE-ajokortin JAKKissa Jalasjärvellä, olin ainut nainen sekä nuorin kurssilla. Vaikka kotona oli isän omistama kuljetusfirma, Kuljetus A. Korpi Oy, ei valinta alalle lukion jälkeen ollut itsestään selvää, vaan monen mutkan kautta lopulta ajauduin kotia töihin ja sillä tiellä olen edelleen. Yhdeksän vuotta on tullut ajettua Etelä-Pohjanmaalta Kainuuseen ja Itä-Suomeen säiliöautoilla, kyydissä turkiseläinrehua kettu- ja supitarhoille tai rehun raaka-aineena käytettävää teuras- ja kalajätettä tehtaalle. Lisäksi kotona on sora-auto.

-Opiskelun Sedussa puutavara-autonkuljettajaksi aloitin jo vuosi sitten helmikuussa, mutta koska elämä ei aina mene suunnitelmien mukaan, niin välillä koulu oli tauollakin ja koulutusaika venynyt, mutta tässä opiskelu on ollut niin mukavaa, että eihän tätä halua keskenkään lopettaa vaan pitää vaan elää tilanteen mukaan. Myös opettaja on auttanut, että on saanut sovitettua firman töitäkin opiskelujen oheen, mutta onneksi aikuisopiskelu onkin paljon rennompaa ja joustavampaa, miettii kesällä valmistuva Jenni.

Opiskelu on kivaa – välivuosi työelämästä

-Puunajo on aina kiinnostanut ja tarvitsin vaihtelua sekä uusia haasteita eikä ammattitutkintoa ole, joten työelämässä tilaisuuden tullen päädyin opiskelemaan. En olisi ikinä uskonut, että tykkään opiskelusta mutta kyllähän tässä viihtyy, on saanut viettää vähä niin kuin välivuotta työelämästä ja elää jopa normaalia arkirytmiä kotona päin, Jenni naurahtaa ja jatkaa, -erilaista ja arvokasta kokemustahan tästä saa vaikka työelämässä on jo vuosia kilometrejä kertynytkin – sen lisäksi että kipinä puunajoon on syttynyt.

-Koulutuksen alussa opettaja oli keikoilla mukana, mutta vähitellen sai itse yhä enemmän vastuuta ja opettaja on aina vähintään puhelimen päässä valmiina auttamaan tarvittaessa. Autossa on myös turvajärjestelmänä kamerat joiden avulla opettaja pystyy seuraamaan työskentelyä.

-Verenperintö kuljetusalalle on vahva, sillä molemmat paapat olivat autoilijoita, nykyään siis isä ja eno tahoillaan jatkaneet heidän yrityksiään ja mahdollista että minustakin tulee yrittäjä, sillä vuosien mittaan yhä enemmän firman toiminnassa ollut mukana. Jo pienenä tulikin paljon oltua isän kyydissä rahdinajossa ja yövyttiin autossa. Myös pikkuveli on Sedussa opiskelemassa logistiikkaa ja sisko ajaa ulkomailla.

Ei ihme, että Jenni kertoo nukkuvansa paremmin autossa kuin kotona. Melu tai työn epäsäännöllisyyskään ei häntä haittaa.

-Rehuhommissa ei tarvitse yleensä kello kaulassa mennä, vaan pystyy itse suunnittelemaan paljon miten viikon ajot ajaa, kunhan vain kuormat hoitaa perille sitä mukaa kun on tarvetta. Tietynlainen vapaus työn hohto onkin; pystyy yöpymään missä milloinkin, vesistöjen äärellä käydä vaikka pulahtamassa tauoilla, nähdä kavereita tai majailla yrityksen Itä-Suomen kämpällä.

Tien päällä pienestä pitäen on tuonut elämään myös rauhattomuutta.

-Kantapään kautta on joutunut opettelemaan, että välillä pitää muistaa ottaa omaa aikaa ja pitämään hengähdystaukojakin, myös kiireen keskellä, oli sitten kotona tai tien päällä. Tänä vuonna korona onkin hyvin auttanut rauhoittumaan.

Saavumme Ähtäriin Metsähallituksen palstalle. Lehtikuusen tukkipino odottaa tien varressa ojan penkereen päällä. Jenni valmistelee lastausta kuormaliinojen ja –ketjujen valmiiksi asettelulla, kääntää tassut maahan ja kipuaa nosturiin lastaamaan.

-Aluksi piti varmistella useampaan kertaan, että kaikki on niin kuin pitää ennenkö pääsi lastamaan, mutta pikkuhiljaa toistojen kautta tulee varmuutta ja rutiinia.

Sedussa monipuolisia ajotehtäviä

-Ajamme puutavaraa sekä tehtaille että sahoille ja tutuiksi on tullut mm. Rauma, Äänekoski, Viitasaari, Merikarvia, Vilppula, Pietarsaari ja Suolahti. On hyvä, että jo koulussa sekä työpäivät että ajot vastaavat työelämää.

Kun kuorma on lastattu, auton nokka kääntyy kohti Peräseinäjokea. 45 tonnin kuorma kyydissä tuntuu: Vauhti hiipuu jo pienessä ylämäessä ja painopiste on korkealla. Yhdistelmä kallistelee kaltevilla tieosuuksilla.

Jenni antaa meille muille tiellä liikkujille hyviä vinkkejä: -Lähde ohittamaan yhdistelmää vasta kun näet kunnolla eteenpäin ja palaa kaistalle vasta kun näet taustapeilistä kokonaan ohitettavan ison auton keulan, tällöin jää edes vähän pelivaraa, jos jotakin sattuisikin. Eteenkään ei kannata jäädä vaan mennä heti kunnolla ohi.

Puutavaraa kuljetetaan myös yksityisille

Saavumme Peräseinäjoelle Kannon sahalle.

-Sedussa ajetaan myös yksityisten ajoja, mm. kotitalouksien polttopuukuormia käydään siirtelemässä ja ajelemassa asiakkaan toiveen mukaisesti eli monenlaista keikkaa on tehty laidasta laitaan.

Korpi nostelee tukit kyydistä tottuneesti ja pääsemme paluumatkalle kohti Sedu Rengonharjua.

Päivä Jennin kyydissä sai ajattelemaan puutavara-autonkuljettajan ammattia eri näkökulmasta. Luonto on vahvassa osassa ja se antaa myös siihen haasteita. Ajamisen lisäksi tarvitaan osaamista lastaamisessa, purkamisessa ja ammatti sisältää myös asiakaspalvelua. Todella monipuolista ja haastavaa. Onneksi Sedussa opiskellaan ammattiin aidoissa työtilanteissa!

Kiitos Jennille ja Karille, että sain olla päivässä mukana!

Juttu kirjoitettu toukokuussa 2021