Vanhustyön erikoisammattitutkinto lisää osaamista
Muistihoitaja (EAT) Susanna
Lähihoitaja Susanna Lehtineva valmistui muistihoitajaksi (EAT). Hän sai Vanhustyön erikoisammattitutkinnon valmiiksi pian vuodenvaihteen jälkeen, ja opiskeluun kului aikaa alle vuoden verran. Lehtineva työskentelee Alavudella Ikäihmisten tehostetun palveluasumisen yksikössä Pihlajakalliossa, jossa on n. 60 asukasta, muistisairaita, psyykkisesti sairaita. Työhistoriaa Susannalla on jo kymmenisen vuotta, ja hä haluaa hoitaa jokaista niin kuin omaa isovanhempaansa.
Lähihoitaja Susanna Lehtineva valmistui muistihoitajaksi (EAT). Hän sai Vanhustyön erikoisammattitutkinnon valmiiksi pian vuodenvaihteen jälkeen, ja opiskeluun kului aikaa alle vuoden verran. Lehtineva työskentelee Alavudella Ikäihmisten tehostetun palveluasumisen yksikössä Pihlajakalliossa, jossa on n. 60 asukasta, muistisairaita, psyykkisesti sairaita. Työhistoriaa Susannalla on jo kymmenisen vuotta, ja hä haluaa hoitaa jokaista niin kuin omaa isovanhempaansa.
– Päivääkään en vaihtaisi pois; on raskaita päiviä mutta hyviä päiviä on enemmän eikä koskaan tiedä, mitä on vastassa. Lapsena ja nuorena olen hoitanut isovanhempiani, ja siitä se hoivavietti syttyi. Vanhukset ovat mukavia. Haluan, että muillakin ikäihmisillä on hyvä olla, painottaa Susanna Lehtineva.
– Työssäni ohjaan lähihoitajaopiskelijoita, ja opiskelijan ohjaava opettaja Sedulta vinkkasi, että tällainen on alkamassa. Innostuin ja aloitin opinnot, Susanna kertoo.
Miten aika riittää opiskeluun työn ohessa?
– Onhan työn ohessa opiskelussa omat haasteensa, kun ensin on töissä ja sitten illan tekee tehtäviä ja vielä kissa tuhoaa tehtäviä mutta kotona on kannustettu ja välillä olen ottanut vapaapäivän opinnoista. Syksyllä tein kahta tutkinnon osaa päällekkäin. Olihan siinä tekemistä mutta kun tehtäviä tulee, tartun niihin nopeasti. Ja asukkaiden kanssa olen tehnyt kaikkia uusia juttuja. Kun omassa elämässä on kiirettä ja kaikenlaista menoa, haluan tehdä opiskelujuttuja rauhassa ja ajan kanssa, ettei lopussa tule kiire, Susanna Lehtineva kertoo opiskelutavastaan.
– Työnantajani on kannustanut opiskelussa, ja onneksi opiskelurytmin pystyy itse luomaan, kun tallenteet luennoista pystyy katsomaan jälkikäteen.
Mitä uutta opinnot ovat tuoneet työhön?
Tutkinnon osat tuovat työhön uutta: Ikääntyneen ihmisen kohtaaminen, mielekkään arjen tukeminen, muistioireisen tai muistisairaan ihmisen tukeminen. Opiskelijan edellytetään jakavan osaamistaan esim. muistisairauksista tai omaisten ohjaamisesta.
– Opiskelu on innostanut käytännön muutoksiin, ja muutkin ovat innostuneet, kertoo Susanna tavasta, jolla koko työyhteisö hyötyy uudesta tiedosta ja sen soveltamisesta.
– Olen järjestänyt eläintarhavideoita, siis toimin ”matkanjohtajana” mielikuvamatkalla eläintarhaan. Materiaalin kokosin Facebookista, ja asukkaat kovasti tykkäsivät, innostuivat juttelemaan.
– Olen askarrellut liikunnallisen joulukalenterin, jossa tehdään jokin jouluvalmistelu joka päivä. On luettu, leivottu, jumpattu ja juteltu tietenkin koronan ehdoilla – erityisesti perusteelliset joulu- ja juhannussiivot ovat painuneet mieliin.
– Asukkaiden omaiset ovat kiitelleet kuvagalleriaa, joka tehtiin asukkaiden kanssa. Oleellista on, että tehdään yhdessä ja saadaan jokaisen erilainen taulu näkyväksi, kuvailee Susanna Lehtineva.
Valinnaisena Saattohoitotyö, kuoleman kohtaaminen ja läheisten tukeminen (60 osp)
– Minulla on ollut hyvä ohjaaja työpaikalla, hän on innostunut uusista ideoista ja lähtenyt niihin mukaan – samoin kuin työkaverit. Ohjaajan kanssa on hyvä käydä suunnitelmat läpi osin etukäteen ja myös palautekeskusteluista on paljon hyötyä, Susanna vinkkaa.
Miten työ muuttuu?
– Työ ei sinänsä muutu. Olen keskustellut pomon kanssa, saisinko jatkossa tehdä muistitestejä ja masennusseuloja. Ne pitää tulkita samalla tavalla, ja tulkinnat voivat poiketa, kun tekijöitä on useita. Muistitesti tehdään, kun asukas tulee, ja se uusitaan puolen vuoden tai vuoden välein ja lääkärin pyynnöstä useamminkin.
Kenelle?
– Suosittelen, jos muistihoitajan työ kiinnostaa. Opiskelutehtävät ei ole tähtitieteellisiä, mutta vaativat toki aikaa. Olen saanut paljon uutta omaan työhön ja saanut syvennettyä osaamistani. Työ tuntuu erilaiselta, kun muistisairaiden käytöstä tunnistaa ja ymmärtää nyt eri tavalla, Susanna Lehtineva kannustaa.