Napauta superhaku
Valitse ajankohta
Alkaen:
Päättyen:
Valitse

Keitä ovat nämä kaksi sedulaista, joita yhdistää sama etunimi, rautainen ammattitaito ja hulvaton huumorintaju? Jukka ja Jukka saavat ulkopuolisen inspiroitumaan ammattitaidostaan ja pohtimaan hyvän työtoveruuden ydintä.

”Täydennämme toisiamme”


Seuratessa näitä kahta huomaa heti heidän välillään hurtin huumorin ja suoran keskusteluyhteyden: ei varmastikaan ole juuri asioita, joita he eivät saa keskenään käsiteltyä. Sedu Kurikan kampuksella työskentelevät restauroinnin ja erikoismaalauksen opettajat Jukka Jänisoja ja Jukka Pekkala tuntuvat lukevan toisiaan pelkästä katseesta.

- Meillä menee tosi hyvin, koska täydennämme toisiamme, Jukka J. sanoo hymyillen. - On hirveän hyvä, kun saa vertaistukea ja vahvistusta siihen, mitä on itse ajatellut. Ja kyllä meillä on samanlainen huumori, hän toteaa.

- Kyllähän tässä tulee vietettyä paljon tunteja yhdessä, Jukka P. kertoo. – Meidän on helppo sopia asioita keskenämme. Kumpikaan ei ole päällepäsmäri vaan keskustelemme asioista, hän toteaa.

Pitkän linjan ammattilaisia


Jukat ovat molemmat olleet Sedussa jo pitkään ja ehtineet lisäksi tekemään sitä ennen monipuolisen ja pitkän uran omalla alallaan.

Jukka Jänisoja on jo 2. polven tekijä alalla – hänen isänsä on ollut maalausalan yrittäjä. Jukka on kulkenut isänsä mukana alan hommissa 13-vuotiaasta saakka.

– Valmistuin maalariksi vuonna 1979. Myöhemmin suoritin kisällin ammattitutkinnon ja maalarimestarin erikoisammattitutkinnon samaan aikaan, kun tein alan töitä omassa yrityksessä. Maalasin ja restauroin paljon julkisia valtion arvokiinteistöjä ja kirkkoja. Seduun minua pyydettiin töihin vuonna 1992, kun oli saatu aloituslupa alan koulutuksille.

Jukka Pekkala valmistui maalariksi vuonna 1987. Siitä lähtien hän on ollut työelämässä, pääosin alan yrityksissä ennen Seduun tuloa v. 2005. – Tein kirkkohommia ja entisöin myös huonekaluja iltatöinä, omassa autotallissa. Norjassa tein töitä kaksi vuotta, hän kertoo.

Tämä ope pyrkii myös alati kehittämään omaa osaamistaan. – Viimeisen 10 vuoden aikana on ollut yksi vuosi, jolloin en ole opiskellut. Jukka P. on suorittanut Sedun aikana opettajaopinnot, opiskellut rakennuskonservaattoriksi ja on parhaillaan valmistumassa maisteriksi, pääaineenaan museologia. – Opinnot ovat antaneet paljon ymmärrystä, viimeisimmät opinnot erityisesti kulttuuriin ja sitä kautta rakentamiseen ja maalaamiseen.

Rakkaus alaan inspiroi oppimaan


On melko läpinäkyvää, että nämä miehet ovat niin sanotusti omalla alallaan. Neljä vuosikymmentä alalla töitä tehnyt Jukka J. kertoo, että valitsisi edelleen samoin. – Tämä on tosi mielenkiintoista. Tässä oppii ja oivaltaa itsekin koko ajan uutta, hän kertoo. - Kukaan ei ole valmis tällä alalla.

– Näinhän se on tässäkin hommassa, että työ tekijäänsä opettaa. Pitää olla valmis harjoittelemaan mutta annettava itselle myös mahdollisuus epäonnistua ja oppia sitä kautta, Jukka P. tarkentaa.

Hänelle parasta omassa alassa on työn vapaus. - Kohteet ja asiakkaat vaihtuvat ja samalla vaihtuu myös työn vaativuus. Joskus saa tehdä pikkutarkkaa työtä ja toisinaan huiskitaan isosti telalla tai ruiskulla.

Kädentaitajia tarvitaan - asenne ratkaisee


Löytyykö Suomesta vielä kädentaitajia ja tarvetta heidän taidoilleen?

– Totta kai taantumat vaikuttavat tähän alaan kuten muihinkin aloihin, mutta tällä hetkellä töitä on enemmän kuin koskaan, Jukka J. kertoo. – Ihmiset ovat oppineet ymmärtämään kulttuurisesti arvokkaiden esineiden ja rakennusten arvoa, kaima komppaa.

Lisää ammattitaitoisia tekijöitä kaivataan. – Hyville tekijöille on aina töitä, Jukat kertovat.

- Työ on vaihtelevaa, toisinaan vaativaakin. Tässä pääsee myös tapaamaan uusia ihmisiä, Jukka P. luettelee. - Se tässä on, että töitä ei voi aina tuoda kotipaikkakunnalle vaan alalle tulevan pitää olla valmis matkustelemaan.

Jos alalle haluaa, on kuitenkin yksi piirre, jonka he nostavat ylitse muiden: – Kaikista tärkein on asenne.