Hae koulutusta
Valitse ajankohta
Alkaen:
Päättyen:
Valitse

Sosiaali- ja terveysalan opettaja Marja-Terttu Viitalalle syksy 2017 oli erilaista aikaa. Syksyn pimeimmät päivät tulivat kätevästi ohitetuksi, kun Lapuan Mustamaa vaihtui Maltan aurinkoon. Viitala kirjoitti 6 viikon reissulla blogia itseään varten. Tämä on kooste matkan aikana syntyneistä kirjoituksista.

Lähdön tunnelmaa

Kansainvälinen työelämän kehittämisjakso oli ollut haaveena oikeastaan jo muutaman vuoden ajan, mutta ajatus vaati kypsyttelyä ennen kuin lähtemiseen tarvittava rohkeus löytyi. Muistan hyvin tunteeni lähtöiltana. Mietin, mihin olen pääni laittanut ja voin rehellisesti sanoa, että pelotti ja oli levoton olo.

Lähdin Maltalle tutustumaan erityistä tukea tarvitsevien hoito- ja kuntoutustyöhön sekä etsimään uutta opetukseeni. Halusin myös parantaa parantaa myös kielitaitoani. Sosiaali- ja terveysalan opiskelijat suorittavat työpaikalla tapahtuvan oppimisen jaksoja ulkomailla ja tavoitteeni oli parantaa ohjausosaamistani siltä osin. Halusin myös tutustua paikallisiin hoito- ja kuntoutuspaikkoihin sekä luoda kontakteja paikallisiin ammatillaisiin. Ja halusin tietenkin tutustua paikalliseen kulttuuriin ja ihmisiin.

Heti ensimmäisinä päivinä selvisi, että edellisten tavoitteiden lisäksi työelämäjakso on jonkinlainen ”survival game” itselle. Kuusi viikkoa yksin, vieras ympäristö, uusi kulttuuri ja kielitaidossakin haastetta. Ja tämä ovi oli vain aukaistava.

Aina väärällä puolella

Maltalla liikenne soljuu melkoisen railakkaasti ja kaiken lisäksi aina väärällä puolella. Työpaikkani sijaitsee noin 6 km päässä ja linja-auton kyytiin pääseminen osoittautui melkoiseksi elämykseksi. Ensimmäinen työaamu oli pienoisen paniikin tahdittama. Olin jo illalla käynyt tekemässä kenraaliharjoituksen, että osaisin, enkä varmasti myöhästyisi ensimmäisenä aamuna. No, odotin aamulla pysäkillä ja kuinka ollakaan...kyseinen bussi ohitti minut, mutta vastakkaisella puolella. Tästä päättelin olevani väärällä puolella ja vaihdoin puolta....minkä seurauksena missasin bussin, joka onneksi vain kävi lyhyen matkan päässä ja tuli takaisin. Mutta hei, ehdin ajoissa! Reissun aikana missasin noita busseja muitakin ja juuri tuon väärällä puolella olemisen takia. Samaisena päivänä sain ylläriksi tunnin kävelyretken Zejtunissa, kun bussi tulikin odottamattomasta suunnasta ja kulki ohitseni ennen kuin ehdin edes kissaa sanoa.

Oikeissa töissä

Työpaikkani on Zejtunin kylässä oleva erityistä tukea tarvitsevien työkeskus/päivätoiminta. Paikka sijaitsee keskellä kylää ja asiakkaat tulevat sinne saman  yhteisön ylläpitämistä hoitokodeista tai asuntolaista. Työpaikalla on joka päivä muutamia vapaaehtoistyöntekijöitä. Tässä suhteessa ero Suomeen on iso. Vapaaehtoiset tekevät pikkuhommia ja seurustelevat asiakkaiden kanssa.

Asiakkaat ovat kielimuurista huolimatta aivan ihania. Voi sitä halauksien ja auttamisen määrää, mitä olen osakseni saanut! Mitä tahansa aloitankin tekemään, aina saan kaverin mukaan eli motivointiongelmia ei todellakaan ole. Jokainen asiakas tekee täällä omien voimavarojen ja vahvuuksien mukaista työtä ja kaikilla on tärkeä tehtävä yhteisössä - yksi tiskaa niin, ettei meinaa ehtiä mukaan yhteisiin rukouksiin, toinen lakaisee ja siivoaa, yksi myy tuotteita, yksi leikkaa kuvia. Kaikki työskentelevät sillä tasolla, mitä osaavat. Ja ennen kaikkea kaikki huolehtivat toisistaan.

Minun tehtäväni on auttaa päivittäisissä toiminnoissa ja kaikessa, missä asiakkaat tarvitsevat apua. Myös hoitotoimet kuuluvat työhöni. Lisäksi tässä paikassa on basaari/kirpputori, mihin kaupunkilaiset tuovat myytävää sekä ostavat tuotteita. On hienoa, että paikan ovi aukeaa useasti päivässä ja siellä poikkeaa ihmisiä ohikulkumatkalla. Myös sukulaiset ja ystävät käyvät katsomassa omaa tuttuaan. Lisäksi kuljemme lähikaduilla, joilla tervehtijöitä ja puhetuttuja riittää. Tässä yhteisössä osallisuuden ja integroinnin ajatus on totta.

Asiakkaat ovat onnellisen oloisia, mitä nyt esimerkiksi ystävän poissaolo työpäivänä voi saada koko päivän itkuiseksi. Sydäntäni lämmittää se arvostus, kunnioitus ja lämpö, millä asiakas kohdataan. Koska itse en osannut Maltan kieltä, eikä englannintaitonikaan ollut kovin vahva, sain kokemuksen siitä, miten tärkeää on ymmärtää ja tulla ymmärretyksi. Sain kokemusta, miten lämmin, hyväksyvä ja positiivinen vastaanotto kantaa läpi jakson.

Tutustu Marja-Tertun työskentely-ympäristöön

 

Kieltä ja kulttuuria

Maltalla maltan kieli on vielä melko vahvassa asemassa, mutta melkein kaikki osaavat englantia. Työskentelin kuitenkin erityistä tukea tarvitsevien kanssa. joten heistä oikeastaan vain yksi osasi englantia. Odotin oman englannin kielen parantuvan enemmän ja tuntuikin, että oma osaaminen vaihteli aika paljon päivästä riippuen. Voin kuitenkin sanoa, että rohkeus puhua lisääntyi huomattavasti ja vaikka virheitä tuli ja sanat olivat kateissa, niin en lannistunut.

Malta on katolilainen maa ja uskonnon merkitys jokapäiväiseen elämään oli suuri. Myös työpaikalla uskonto näkyi melkeinpä jatkuvasti. Aamun aloituksena muistelimme ja esirukoilimme meille tärkeiden asioiden ja ihmisten puolesta. Ruokailut, useat toiminnot ja päivän lopetukset aloitettiin rukoilemalla tai vähintään ristin merkkiä tehden.


Koti ulkopuolisen silmin

Olin onnekas ja sain tutustua lukuisiin maltalaisiin ihmisiin ja sain ystäviä, joihin pidän edelleen yhteyttä. Paikallisen ystäväperheen ansiosta opin ja sain tietoa maltalaisesta kultuurista todella paljon. Kiersimme sekä Maltan että Gozon saaren nähtävyydet ja sain kuulla, miten paikalliset nähtävyyksistä kertovat. Vapaa-aikana osallistuin useisiin paikallisiin tapahtumiin kynttiläfestivaaleista suklaafestivaaleihin. Näistä vaikuttavin oli Bianco Notte, jolloin Maltan pääkaupungissa Valettassa kaikki museot ja nähtävyydet olivat illan ja yön auki. Lisäksi illan aikana järjestettiin useita erilaisia kulttuuritapahtumia. Paikallisena oppaana toiminut ystäväperhe vieraili viime keväänä Suomessa tutustumassa erityistä tukea tarvitsevien asioihin ja suomalaisiin tapoihin toimia. Henkilökohtainen oppimismatkani jatkui vielä silloinkin. He avasivat silmiäni tarkastelemaan Suomea ja kotimaakuntaa ulkopuolisen silmin. En ollut aikaisemmin huomannut, miten paljon lintuja meillä keväällä on ja miten luonto, rauhallisuus ja rakennetun ympäristön kauneus voivat mykistää.

Tällainen mahdollisuus opettaa myös itsestä paljon. Se tunne, että pärjää ja pystyy omasta mielestä haastavaan juttuun kantaa. Näissä tilanteissa voi tarkastella itseään ennen ja jälkeen "survival gamen". Tällä kierroksella opin ainakin kärsivällisyyttä, heittäytymistä ja hetkessä elämistä. Olen todella kiitollinen mahdollisuudesta ja siitä, että uskalsin lähteä.

MarjaTerttu_esittely_700x590.jpg
Verkostoitumista. Maltan presidentti tervehtimässä Viitalan pariskuntaa.

MarjaTerttu_askartelua_700x590.jpg
Hääapua. Päivätoiminnan asiakkaat askartelevat ruusuja hääkoristeeksi ja kirkosta saapuvan hääparin päälle heitettäväksi.
MarjaTerttu_merikuva_700x590.jpg
Maisema, joka hemmottelee marraskuussa.
MarjaTerttu_maalausta_700x590.jpg
Taiteilijat työssään. Luova toiminta on osa toimintakeskuksen arkea.

JK: Kiitos Terhi!

Sydämellinen kiitos kansainvälisyyspalvelut ja Terhi Haapala! Autoit järjestelyissä ja olit hengessä mukana kotoa takaisin kotiin. Sinulta saatu kannustus ja konkreettinen apu rohkaisevat lähtemään toisenkin kerran.