Hae koulutusta
Valitse ajankohta
Alkaen:
Päättyen:
Valitse

Tuomi

Prunus padus
Tuomi.jpgTuomen levinneisyysalue käsittää suurimman osan Eurooppaa ja Aasian boreaaliset ja lauhkeat osat. Suomessa tuomi on yleinen maan eteläosissa, harvinaistuen jo Keski-Suomessa. Lapissa tavataan myös tuomen alalajia, pohjantuomea (subsp. borealis). Tuomi kasvaa kosteissa, ravinteikkaissa metsissä ja metsänreunoissa, puronvarsilla, rantametsissä ja kosteilla, aurinkoisilla rinteillä.

Tuomen runko on tummanharmaa ja himmeä. Oksat ovat pitkiä, riippuvia ja lähes mustia. Lehdet ovat soikeita, suippokärkisiä ja sahalaitaisia. Tuomi kukkii toukokuulla lehtien puhjettua. Kukinto on moni-kukkainen terttu, kukat valkeita ja voimakastuoksuisia. Mustat, kitkeränmakuiset hedelmät kypsyvät heinä -elokuulla. Tuomi leviää tehokkaasti suvuttomasti tyvi- ja juurivesoista ja maahan taittuneista oksista. Myös marjoja syövät linnut levittävät tuomea uusille kasvupaikoille.

Tuomea on aikaisemmin käytetty mm. nahkojen parkituksessa, värjäyksessä ja lääkekasvina. Nykyisin lajilla on merkitystä lähinnä maiseman ja metsäluonnon monipuolistajana. Kauniin ja runsaan kukinnan ansiosta sitä käytetään koristepuuna. Tuomenkehrääjäkoin toukat syövät toisinaan tuomen lehdettömäksi ja peittävät sen valkeaan seittiin. Kuusentuomiruosteen helmi-itiöt siirtyvät tuomesta kuusen käpyihin ja kasvaviin versoihin. Runsaana esiintyessään se vähentää kuusen siemensatoa.
Suomenkielinen nimi:  Tuomi
Heimo:  Rosaceae
Suku:  Prunus
Laji:  padus
Koko:  3–15 m.
Kotipaikka:  Euraasia, ml. Brittein saaret ja itäisellä reunalla Sahalin, Kuriilit ja Kamtšatka.
Kuvaus:  Korkea pensas tai monirunkoinen puu. Oksien himmeän tummanharmaa kuori on käsiteltäessä tunnusomaista hajultaan, märkänä liki mustaa. Soikeat, suippokärkiset ja sahalaitaiset lehdet ovat tummanvihreitä, syksyllä keltaisia. Valkeat tai punertavat kukintotertut, mustat marjat.
Kasvupaikka:  Aurinko–puolivarjo, runsasravinteinen, tuore–märkä. Pitää myös savesta ja humusperäisestä kasvualustasta.
Menestyminen:  Vyöhykkeet I-VIII.

Katso myös