Hae koulutusta
Valitse ajankohta
Alkaen:
Päättyen:
Valitse

Engelmanninkuusi

Picea engelmannii
Engelmanninkuusi.jpgEngelmanninkuusi on Kalliovuorten alueen tärkein kuusilaji. Se on tyypillinen vuoristopuu, joka esiintyy subalpiiniselle metsänrajalle saakka. Ylempänä vuoristossa engelmanninkuusi kasvaa yhdessä mm. lännenpihdan ja vuorihemlokin kanssa, mutta alemmilla rinteillä se muodostaa laajoja puhtaitakin metsiä. Se kasvaa luontaisella levinneisyysalueellaan 25–40 metrin pituiseksi, parhaimmillaan se saavuttaa 65 metrin pituuden.

Latvus on tiheä ja muodoltaan kapean kartiomainen. Oksat kasvavat vaakasuoraan, mutta niiden kärjet kaartuvat alaspäin. Kuluvan kesän kasvainranka on tiheäkarvainen. Neulaset ovat 15–30 mm pitkiä, pehmeitä, päältä sinivihreitä ja alapuolelta sinivalkoisia ja ne ovat hierottaessa voimakastuoksuisia. Kävyt ovat riippuvia, kapeita, 4–8 cm pitkiä ja sulkeutuneina 1,5 cm leveitä, avautuneina 3 cm leveitä. Sileät käpysuomut ovat kärjestä kolmiomaisia. Engelmanninkuusta on viljelty luontaisen levinneisyysalueen ulkopuolella koristepuuna. Suomessa menestyminen on ollut vain kohtuullinen. Laji on hidaskasvuinen ja alkaa ränsistyä jo n. 50 vuoden iässä. Menestyäkseen se vaatii tuoreen ja syvämultaisen maan eikä siedä varjoa.
Suomenkielinen nimi:  Engelmanninkuusi
Heimo:  Pinaceae
Suku:  Picea
Laji:  engelmannii
Koko:  15–25 metriä
Kotipaikka:  Läntisen Pohjois-Amerikan vuoristot.
Kuvaus:  Latvus kapean kartiomainen, tiheähkö. Neulaset ovat harmaanvihreät, taipuisat ja lyhytotaiset.
Kasvupaikka:  Aurinko, keskiravinteinen, tuore.
Menestyminen:  Vyöhykkeet I–IV.