Hae koulutusta
Valitse ajankohta
Alkaen:
Päättyen:
Valitse

Suomenpihlaja

Sorbus hybrida
Suomenpihlaja.jpgAiemmin myös härkäpihlajaksi kutsuttu suomenpihlaja on Suomesta löydetty ja siten kotimainen puu. Lajilla on kaksi erillistä esiintymisaluetta: toinen on Lounais-Suomen rannikolla, Ahvenanmaalla ja Turun saaristossa sekä Ruotsin rannikkoseudulla ja Gotlannissa, toinen taas Norjan etelä- ja länsirannikolla. Latinalaisen nimensä mukaisesti suomenpihlaja on risteymä eli hybridi, jonka perimässä on ainakin koti- ja saksanpihlajaa.

Suomenpihlaja kasvaa 4-10 metriseksi, leveälatvaiseksi, usein monirunkoiseksi puuksi. Lehden alaosassa on 1-2 erillistä lehdykkäparia ja lehden suuri päätelehdykkä on syväliuskainen ja kärjestään hampainen. Lehdet ovat yläpinnaltaan tummanvihreitä ja alta tiheäkarvaisia ja harmahtavia. Valkoiset, tuoksuvat kukat ovat suurempia kuin kotipihlajalla. Hedelmät ovat pallomaisia ja punaisia.

Suomenpihlaja lisääntyy lähes kokonaan apomiktisesti I. se muodostaa siementä ilman hedelmöitystä.
Laji ei ole kovinkaan vaatelias maaperän ravinteisuuden suhteen, vaikka monet sen kasvupaikoista ovatkin reheviä ja runsaskalkkisia. Viihtyäkseen se vaatii melko mereisen ilmaston. Suomenpihlajan luonteen-omaisia kasvupaikkoja ovat kuivanpuoleiset mäentöyräät ja avoimet kalliorinteet. Se kasvaa myös laidunkedoilla, metsänreunoissa ja kitukasvuisena metsissä.

Kasvupaikkansa suhteen vaatimaton ja kestävä suomenpihlaja on hyvin käyttökelpoinen viherrakentamisessa. Marjoja ja puuainesta on aiemmin käytetty samoihin tarpeisiin kuin koti- ja ruotsinpihlajankin.
Suomenkielinen nimi:  Suomenpihlaja
Heimo:  Rosaceae
Suku:  Sorbus
Laji:  hybrida
Koko:  3–10-metrinen puu.
Kotipaikka:  Turunmaan saaristo ja Ahvenanmaa.
Kuvaus:  Matala puu, jolla yläviistot oksahaarat. Lehdet ovat kärkipuoleltaan parihalkoiset ja tyviltään parijakoiset, siis 1–3 irrallista lehdykkäparia. Lehden alapinta on vihertävän valkonukkainen, läpimitaltaan noin 10-senttiset kukinnot kermanvalkeat ja marjassa sisällä 2–3 kunnon siementä. Joskus viljelykarkulainen.
Kasvupaikka:  Aurinko, keskiravinteinen, kuiva; saa olla sorainen tai hiekkainen.
Menestyminen:  Vyöhykkeet I–III (IV).